Trilogian lyriikat

Johannes Faustus

Hän yritti selvittää maailman salat välineitse
Kaukoputkella näki kauas, mikroskoopilla lähelle
Mutta olisi pitänyt nähdä vielä kauemmaksi
Olisi pitänyt päästä entistä lähemmäksi
Ei ollut pienintä, ei suurinta
Ei pääsyä alkusyihin, ilmiöiden taakse

Hän yritti selvittää maailman salat ajatusteitse
Järjellä, ymmärryksellä; katsomalla selvästi ja tarkasti
Muttei ollut pääsyä ensimmäisiin periaatteisiin
Alati kalvoi epäilys, tyhjien sanojen tuntu
Vähemmän vastauksia mihinkään kysymyksiin
Halujen, himojen, aistien huntu

Hänet valtaa epäusko: kaikki on ollut aivan turhaa
Sama vaikka räjähtäis kappaleiksi
Mutta hän päättää piirtää vielä ympyrän
Mitä hän oikein tekee? Manaa muka pahat henget avuksi?
Potkii kynttilät nurin, eihän se tällä kurin!
Mutta nurkassa seisoo jo tumma hahmo

Sysimustasta pimeydestä, sen ahdistavasta voimasta
Ilmattomasta piiristä, tukahduttavasta huousta
Siitäkö sinä enää nautit?
Jos naurat, naurusi ei raikaa?
Jääneet ovat kokeet, rikki on kojeet?
Kirjat ovat kiinni, sytykkeinä?

Hyvä, hyvä! Tehdäänkö diili?
Jotain sulle, jotain mulle - näetkö tähden?
Yksi kanta, sakaroita viisi
Höllää kulman kurttu, on juhlan aika
Jäänyt on kaikk' tuo turha!

Naapurin tyttö ja sen siskokin on täällä
Kerrankin ei ole työt tiellä
Nyt luistaa Johanneksen sukset
Ties vaikka sais sisarukset

Väriset, sinua pelottaa
Mutta vielä enemmän sinua pelottaa jättää minut
Joutuisit kohtaamaan paluumatkalla
Pienen matkaa sysimustaa pimeyttä aivan yksin
Sinulle tuo pieni matka
On pelottava ja pitkä

Valon ja pimeän rajavyöhykkeellä enkeli pyytää:
Jättäkää hänen sielunsa rauhaan, se kuuluu meille!
Piru ilkkuu: Meillepä! Meille se kuuluu!
Ja ruumiin olemme jo ottaneet!

Oliko kaikki unta?
Niitty kukkii; silloin maassa oli lunta

Jostain syöksyy valtava katumus
Mieleen palaa syntiinlankeemus
Kaikki on heitettynä hukkaan
Sinne meni vuosien työ, salama minua lyö

Voi ei... 

Hei Johannes, tunnet tähdet, taudit, visvat, yrtit, rohdot
Lemmonmarjat, mandragorat, sulfirikset, ruutanat
Muttet osaa parantaa edes pientä krapulaa
Uikutat täällä kuin surkea piski
No no no no, älä väitä vastaan
Katso, minä osaan: juhlitaan taas!

Rumpu lyö, puhdistava tuuli
Lennetään läpi tulen
Tänään on noitien yö
Äläkä sure sitä naapurin likkaa
Se on mennyttä, menettänyt järkensä

Piiskataan samantien pois meidänkin järki
Piiskataan pois!
Taas luistaa Johanneksen sukset
Paikalla on luxus-succubukset

Enemmän ja lisää ja enemmän ja enemmän!

Valjastan valon, avaruuden ja maan
Auringon, kuun ja tähdet
Taivaan kaaren vesineen
Kaikki maalliset olennot
Rakennan lepäämättä
Sapattia en pidä!

Pidemmälle! Voimakkaammin! Korkeemmalle! Nopeemmin!
Pura ruma, rakenna kaunis
Pidemmälle! Voimakkaammin! Korkeemmalle! Nopeemmin!
Pura kaunis, rakenna uusi
Pidemmälle! Voimakkaammin! Korkeemmalle! Nopeemmin!

Enkeli ja piru ovat kumpikin hiljaa
Tuijottavat suut auki
Silmät ymmyrkäisinä
Tuota demonista vimmaa

Välinäytös (Johannekset Faustus, Kepler, Kastaja)

Siellä istuvat Johannekset
Kerran väkevät, iskevät
Samaa tarinaa toisillensa
Minkä pasiansseiltaan ehtivät

Kastaja kertoo kuinka hän ajoi
Kiusaajan, pahan hengen pois
Hus hus hus hus, lopeta tuo
Tämä tie vie ihmisen pojan luo

Kepler haluaa painottaa kuinka
Tähtitaivaaseen yläpuolellansa
Pirulla ei ole osaa eikä arpaa
Pian perkele toiseen pöytään karkaa

Faustus kuvaa tapahtunutta:
Myy mulle sielusi, se sanoo
Tilaan viinit, taitan piparjuuren
Tuo tekee minusta vielä suuren

Siellä istuvat Johannekset
Faustus, Kepler, Kastaja
Luisevina, nahistuneina
Tyhjää tuijottelevina


Johannes Faustuksen uusi astia

On tullut aika itse pirunkin panna maata
Mutt' Johannes ei levätä saata
Uusi astia, ylitsevuotava!

Napsis napsista vaan
Näin luut yhteen laitetaan
Jänteet päälle liimataan
Lihakset, hermot, verisuonet
Kas noin eloviinat virtaamaan!

Nahat päälle pistetään
Sopivista kohdista kiristetään
Kerros kerroksen päälle
Päästävä jo on peilin ääreen
No nythän näyttää hyvälle!

Ylös nousee Johannes näin
Tuntuu kuin ei ois selvinpäin
Kolottaa hieman kauttaaltaan
Mutt' tohtori ei ulise, urahtele
Vaan veisaa vanhalla saksallaan:

Ja, mehr licht, bitte schön (Näytäpähän juu valoa)
Ich kann nicht schlafen (Enhän toki voi nukkua)
Voller Liebe und Lebensmacht (Täynnä lempeä ja elonvoimaa)
Ich muss aufsteigen und reiten (Ylös, ulos ja ratsaille)
Es ist ja Walpurgisnacht (Noitien yö odottaa)

Taas kaatuu niin kuin keila
Yks ja toinenkin pirunheila
Silti jotain puuttumaan jää
Ei riitä Walpurga, ei Hilda
Uupuu yhtä, toista lisää

Enemmän ja lisää, lisää, lisää!

Johannes lähtee etsimään
Ei enempää, ei vähempää
Kuin kokemusta maksimaalista
Ikiaikaist', täydellistä
Tiedon turhaks' tekeväistä

Se vavisuttaa luuta jokaista
Jänteillä soittaa galoppia
Hermoradoille vie Jupiterin kuut
Samall' kun suonissa riehuu
Niin ett' eloviinat kiehuu

Etsin ja etsin ja löysinkin
Sain niin kovin paljon
Mutta vastaako mikään sitä?
Etsin ja etsin ja löydän yhä
Vaan löydänkö täydellisyyttä?
Mistä sen voi tietää, tietää ja tunnistaa?

Löytääkö Johannes?
Löytäisitkö sinä?
Löytänyt jo? Johannes?
Kuka uskoo?

Minä kuljin kauas ja kauan
Läpi kuoleman laakson
Näin Tyynen valtameren rannan
Hetkeksi rauha valtasi minut
Kun taas sisälläni riehui
Tajusin: ehkä voin olla sen kanssa sinut

Voiko tosiaan, Johannes?
Voitko sinä? Sinä! Sinä!
Oletko jo? Johannes?
Kuka uskoo?

Taas mennään!

Laulu loppuu tähän kuvaan:
Johannes on aikeissa jatkaa vaan
Vaikk' on edessä maailmanlaita
Pirunpelto, supernova
Faustukselle mikään ei oo aita!


© 2012 © 2015 ©  2018 HL