Retrospektiivi II: W
W julkaistiin neljä vuotta sitten: 10.12.2015. Tiedotteessa albumia kuvailtiin seuraavasti:
Kysyvään tunnelmaan johdattelevat myös levyn kappaleet, ainakin useimmat niistä. – Lupauksia enteileviin matkoihin, joilla ei ole selvää päätepistettä: "Pois emme lähde, sinne jäämme. Vielä on matkaa, jaksaa, jaksaa." – Ylimaallisiin tuokiokuviin: "Siellä istuvat Johannekset Faustus, Kepler, Kastaja, luisevina, nahistuneina, tyhjää tuijottelevina." – Synkkiin tarinoihin, jotka eivät tule valmiiksi: "Joe on ajaa päin penkkaa hamutessaan hansikaslokerosta nauhaa. Pistää sen kasiraitamankkaan soimaan, se on täynnä samaa laulua: Ohion penkoilla."
Soundi-lehden levyarvion mukaan W on "merkillinen outorockin mikstuura, jonka sävyt liikkuvat liukusäädöllä selkokielisestä suomirockista uteliaasti seikkailevan esoteerisen progen syrjäteille." Desibeli.netissä puolestaan todettiin levystä mm. näin: "Erilaisten yhteentörmäysten värittämä pitkäsoitto jäsentyy edeltäjänsä tavoin hitaasti, paljastaen täydellisyytensä vasta ajan myötä. Kuka vielä väittää, että rockin saralla kaikki tekemisen arvoinen olisi muka jo tehty?" Varsinkin tämä jälkimmäinen kehu sykähdyttää yhä.
"W:ssä
liikutaan lännen maisemissa ja ollaan matkalla 11 kappaleen ajan. On suunnan
etsimistä, johdattelua, lupauksia paremmasta. Hukutaan asfalttiviidakkoon,
päädytään uuteen ja tuntemattomaan. Jäädään paikoilleen, katsotaan taakse. On
kaipuuta muualle, tarve lähteä pois ja aloittaa uudestaan, pyristelyä irti itse
maailman rajoista. Lopulta kenties on kuitenkin vain yksi suunta."
Teemalevy aiheesta matka,
otsikkonaan yksi kirjain, joka kompassissa merkitsee länttä, eikö totta? Tekrin
piirtämässä kansikuvassa 'W' on heijastuma merenpinnassa: 'M' toisinpäin. Onko
ylempänä suuri kyltti, jossa lukee kaupungin nimi, kuten Santa Monica -vuorilla
H O L L Y W O O D? Ehkä kyseessä on sittenkin vain jonkin epämääräisemmän
rakennelman varjo? Kuva herättää kysymyksiä, mitä on sen ulkopuolella, miten
kuva jatkuu.
Kysyvään tunnelmaan johdattelevat myös levyn kappaleet, ainakin useimmat niistä. – Lupauksia enteileviin matkoihin, joilla ei ole selvää päätepistettä: "Pois emme lähde, sinne jäämme. Vielä on matkaa, jaksaa, jaksaa." – Ylimaallisiin tuokiokuviin: "Siellä istuvat Johannekset Faustus, Kepler, Kastaja, luisevina, nahistuneina, tyhjää tuijottelevina." – Synkkiin tarinoihin, jotka eivät tule valmiiksi: "Joe on ajaa päin penkkaa hamutessaan hansikaslokerosta nauhaa. Pistää sen kasiraitamankkaan soimaan, se on täynnä samaa laulua: Ohion penkoilla."
Soundi-lehden levyarvion mukaan W on "merkillinen outorockin mikstuura, jonka sävyt liikkuvat liukusäädöllä selkokielisestä suomirockista uteliaasti seikkailevan esoteerisen progen syrjäteille." Desibeli.netissä puolestaan todettiin levystä mm. näin: "Erilaisten yhteentörmäysten värittämä pitkäsoitto jäsentyy edeltäjänsä tavoin hitaasti, paljastaen täydellisyytensä vasta ajan myötä. Kuka vielä väittää, että rockin saralla kaikki tekemisen arvoinen olisi muka jo tehty?" Varsinkin tämä jälkimmäinen kehu sykähdyttää yhä.
Lopuksi pieni viaton
mainos: W-levyn CD-painosta on vielä jäljellä. Paitsi että
levy kuulostaa siltä kuin pitääkin juuri CD:ltä kuunneltuna, Tekrin kuvat
pääsevät digipakin kannessa paremmin oikeuksiinsa ja lisäksi mukana tulee
lyriikkavihko.
Comments
Post a Comment